VALKIJÄRVI

Lippukunnan oma kämppä ja retkipaikka Valkijärvi sijaitsee Valkeajärvellä, Oriveden Siitamassa. Retkialueella sijaitsee majoituskäytössä oleva päärakennus sekä nykyisin varastona ja saunana toimiva vanha kämppä. Päärakennuksessa on majoitustilaa yhdeksälle hengelle ja lisäksi lattiamajoitusmahdollisuus noin kuudelle. Puulämmitteisen kamiinan lisäksi kämpän mukavuuksiin kuuluu kaasukäyttöinen liesi, ja ulkohuussi löytyy myös. Juoksevaa vettä tai sähköä ei ole, joten kämpällä pääsee mukavasti pakoon kaupunkilaiselämää. 

Ryhmät retkeilevät Valkijärven kämpällä viikonloppuisin. Lähialueet tarjoavatkin mukavia retkeilymaastoja alueen useiden järvien (mm. Matalajärvi, Paalijärvi, Haukijärvi ja Joutsenenpesä) välillä. Lisäksi Kalevan Karhujen retkialue Kangasalan Saarijärvellä sijaitsee puolen päivän patikointimatkan päässä. Kangasalta lähtevä laavuilla varustettu vaellusreitti Kaarinan polku johtaa myös aivan lähialueelle.

Tarkastele lähimaastoa kartalta (Maanmittauslaitoksen Karttapaikka).

Kämppää voidaan vuokrata myös ulkopuolisille partiolaisille kohtuuhintaan. Kämpän varauksia voi tiedustella Valkijärven Venloilta Kirsi Vilkolta (kvi @ iki.fi) tai Kerttu Lylyltä (kerttu.lyly @ gmail.com).

LEIRIALUEEN HISTORIAA

Leiripaikkaa etsimässä – kämppää rakentamassa

Jokaisen lippukunnan unelma on oma leiripaikka. Sen tulisi olla mieluiten iso metsäinen tontti erämaajärven aurinkoisella rannalla. Leiripaikka ei saa olla liian kaukana kaupungista, vaan partiolaisten pitäisi pystyä kesäisin kulkemaan sinne polkupyörin. Ehdoton edellytys on myös läheltä kulkeva linja-autoreitti. Tontin on oltava oma, jotta sitä voisi raivata ja rakentaa mieleisekseen. Sellaisen ihannetontin löytäminen on vaivalloista, varsinkin kun on otettava huomioon lippukunnan taloudelliset mahdollisuudet.

Sopiva leiripaikka löytyi pitkän etsimisen jälkeen Orivedeltä, Valkijärven rannalta. Kasujen edustajisto neuvotteli pitkään maan omistavan metsäyhtiö G.A. Serlachius Oy:n edustajien kanssa. Tiukoissa neuvotteluissa tuli esille kolme paikkaa, joista valittiin Valkijärvi. Vuokrasopimus allekirjoitettiin 17.6.1975, ja sopimus oli voimassa aluksi kymmenen vuotta. Vuokraksi määrättiin koko vuokra-ajalta 50 markkaa. Sopimus kielsi kiinteiden rakennusten rakentamisen ilman Serlachiuksen lupaa. Samoin puiden kaataminen oli kielletty, mutta hakkuutähteitä sai kerätä polttopuiksi.

Löydettyyn leiripaikkaan oltiin kovin tyytyväisiä. Pian tuli ajankohtaiseksi myös kämpän rakentaminen, ja siihen täytyi hankkia metsäyhtiön suostumus. Seuraavan vuoden syksyllä yhtiön kanssa saatiin aikaan sopimus, jonka mukaisesti tontille sai rakentaa noin 20 m2:n kokoisen siirrettävän kämpän. Sopivaa kämppää ei löytynyt, mutta onneksi saatiin lupa purkaa omin käsin vanhoja lautoja ja muuta kelvollista rakennustavaraa Lapintien Impilinnan purkutyömaalta.

Kaksi vuotta kestäneen rakennusurakan ajan osa Kasu-johtajista vietti enemmän aikaa Valkijärven rakennustyömaalla kuin kotonaan. Karhujen Saarijärveä käytettiin aluksi tukikohtana yöpymiseen ja saunomiseen. Talkoita järjestettiin usein, mutta työ ei tuntunut edistyvän. Puhuttiinkin, että Iisakin kirkkokin valmistui nopeammin kuin Valkijärvelle vaivalloisesti nouseva kämppä.

Kaikkia virstanpylväitä muistettiin juhlia. Harjakaiset pidettiin lippujen hulmutessa 24.7.1978. Harjakaispuheen lopussa sanottiin:

"Me naiset, me syrjityt unohdetut voimat, nostakaamme päämme ja vaatikaamme kiitosta ja kunniaa, kun olemme osaltamme olleet rakentamassa tätä tasa-arvoisuuden tyyssijaa. Ja te miehet – te ansaitsette myös kiitokset."

Lattian valmistumista juhlistettiin tanssiaisilla ja saunan vihkiäisiä virallisin vihkiäismenoin kesäleirillä. Saunaa oli tosin jo talkooporukalla kokeiltu aikaisemmin. Silloin kiukaan hormi oli työnnetty raollaan olleesta ikkunasta pihalle.

Kämpän valmistumisen jälkeen kämppää ja leirialuetta käytettiin todella ahkerasti. Johtajat ja vartiot ottivat sen omakseen ja lähes joka viikonloppuna kämppä oli varattu. Ensimmäisellä Valkijärven leirillä vuonna 1975 oli 24 leiriläistä, mutta määrä vähintään kaksinkertaistui seuraavina vuosina. Valkijärven rakentaminen, valmistuminen ja siellä pidetyt leirit synnyttivät Kasuissa mahtavan yhteishengen.

Tummia pilviä Valkijärven yllä

Kun 10-vuotinen vuokrasopimus umpeutui, suostui Metsä-Serla uusimaan sitä vain vuosi kerrallaan. Metsäyritys oli myymässä Valkijärven rantoja kesämökkitonteiksi. Se oli kaavoittanut tonteiksi sekä kämpän ympäristön että leirialueen. Toki he tarjosivat kämpän tontin etuosto-oikeutta suuntatytöille, mutta hinta oli liian korkea.

Alkoi epävarmuuden aika. Kämppää ja leirialuetta sai edelleen käyttää, mutta talkoointo romahti. Kauhulla odotettiin sitä päivää, jolloin Metsä-Serla ilmoittaisi tontin menneen kaupan. Kämppä alkoi rupsahtaa ja laituri lahota, mutta kukaan ei halunnut korjata niitä, kun työ saattaisi jo seuraavana kesänä osoittautua turhaksi. Jätemaksustakin saatiin vapautus, kun tontilla sanottiin olevan maksussa mainitun vakinaisen asuinkiinteistön asemesta vain huonokuntoinen rötiskö.

Samaan aikaan jatkui raivoisa uuden leiripaikan etsiminen. Johtajat ja vanhemmat kiersivät järvenrantatontteja pitkin Pirkanmaata, mutta mikään ei tuntunut sopivalta. Joko ranta oli kivinen, telttapaikat muhkuraisia, naapuri liian lähellä tai linja-autoreitti liian kaukana. Yleensä esteenä oli lisäksi liian kova hintapyyntö. Leirialueen tarve oli niin polttava, että vuonna 1993 kiinnitettiin ruokakauppojen ilmoitustauluille Apua-otsikolla ilmoitusmonisteita sopivan leiripaikan löytämiseksi.

Jälleenrakentamisen aika

Lippukunnan tilille oli kertynyt lukemattomista talkoista, myyjäisistä ja lahjoituksista riittävästi rahaa tontin ostamiseen. Seurakunnalta saadun runsaskätisen avustuksen ja testamentin kautta saadun yksiöosuuden myynnin ansiosta aiemmin liian kalliina pidetty Valkijärven tontti saatiin ostettua. Asiasta päätti lippukunnan ylimääräinen kokous 9.9.1997, ja lippukunnan johtoon valitut Minna Hännikäinen ja Terhi Jääskeläinen allekirjoittivat kädet täristen Kasujen puolesta kauppakirjan 31.10.1997. Ostohinta oli 175 000 markkaa. Valkijärvi oli vihdoin oma!

Seuraavana keväänä alkoivat ankarat kunnostustalkoot. Kämppä suoristettiin ja kyllästettiin. Sen ikkunat, ovet ja raput korjattiin. Saunan lattia, lauteet ja kiuas uusittiin. Tehtiin uusi lipputanko. Kämpän ympäristöä, ruokailukatoksen alue ja iltanuotiopaikka raivattiin. Risuja kerättiin ja poltettiin. Polttopuita sahattiin ja pilkottiin. Polkua levennettiin ja roskia vietiin autokuormittain kaatopaikalle. Töitä riitti, mutta myös innokkaita talkoolaisia.

Arkkitehti Paavo Kostiaiselta pyydettiin piirustuksia ruokailukatosta varten. Sen asemapiirrokseen oli merkitty myös päärakennuksen paikka. Siitä käynnistyi seuraava suuri haave: Valkijärven päärakennus. Hankkeen alkutaival oli kenties liiankin nopea. Hirret saatiin syksyllä 1999 veloituksetta purkamalla ne omin käsin Messukylästä hävitettävästä talosta. Ne saatiin paikalle Pirkon isän järjestämällä tukkirekalla ennen lumisateita.

Kevään 2000 aikana leirialueelle tehtiiin tienpätkä ja rakennusmonttu valmistui. Hirsikehikko nousi lukemattomien talkoopäivien jälkeen, ja katto saatiin valmiiksi ennen talven tuloa. Sen jälkeen tahti valitettavasti hidastui. Pariin vuoteen työmaa ei näyttänyt edistyvän, vaikka ahkerat isät ja Karhut viettivätkin lukemattomia viikonloppuja ja arki-iltoja hirsikehikon kimpussa. Rakentamisesta vain vähän tietävät tytöt eivät saaneet tehtyä tarvittavia päätöksiä, ja töitä esti milloin minkäkin vaiheen viivästyminen. Mieleen tulivat Iisakin kirkon rakentamisen vaiheet.

Syksyllä 2003 rakentaminen sai uuden vaiheen. Ikkunat ja ovet saivat uudet paikat, turhat väliseinät kaadettiin. Pian välikatot, lattiat ja seinät nousivat. Kamiinaan sytytettiin ensituli marraskuussa 2003.